KKO:1991:143
- Asiasanat
- Avioliitto - Puolisoiden varallisuussuhteet - Omaisuuden ositusLainhuudatus
- Tapausvuosi
- 1991
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S90/692
- Taltio
- 3308
- Esittelypäivä
A:n aviopuoliso B oli kuollut ennen 1.1.1988 tapahtunutta avioliittolain muutoksen voimaantuloa. A:lla ja B:llä oli yhteisiä alaikäisiä lapsia. A oli lain voimaantulon jälkeen ennen osituksen toimittamista myynyt määräaloja omistamastaan tilasta, johon B:llä oli ollut avio-oikeus.
Ään.
Ostajien lainhuutohakemus määräaloista muodostettuun tilaan hylättiin, koska luovutuksiin ei ollut hankittu B:n kuollessa voimassa olleen avioliittolain 86 §:n 2 momentissa tarkoitettua oikeuden lupaa.
Ks. KKO:1992:56
AL 86 § 2 momAL:n voimaantulosäännös 12 mom (L 16.4.1987/411)
Asian käsittely Lapin tuomiokunnan arkistokäsittelyssä
C, D ja E ovat 3.5.1989 Lapin tuomiokuntaan kuuluvan Utsjoen käräjäkunnan arkistokäsittelyssä hakeneet lainhuutoa Utsjoen kunnan Kirkonkylässä olevaan Tievjaquadnilin tilaan RN:o 53:10. Lainhuutohakemuksensa perusteeksi hakijat ovat esittäneet 27.4. ja 16.6.1988 vahvistetut kauppakirjat ja 13.9.1988 vahvistetun luovutuskirjan, joilla A oli luovuttanut heille määräalat. Määräaloista heille oli lohkomalla muodostettu mainittu tila.
Käräjätuomarin päätös 10.8.1989
A oli luovuttanut lainhuutohakemuksen perusteena olevilla kauppakirjoilla ja luovutuskirjalla kiinteää omaisuutta, johon hänen puolisollaan B:llä oli ollut avio-oikeus. Puolisoiden avioliitto oli 11.4.1986 purkautunut B:n kuoleman johdosta. Puolisoiden välillä ei ollut toimitettu omaisuuden ositusta. Heiltä olivat jääneet yhteiset rintaperilliset F ja G, joista kumpikaan ei ollut täyttänyt 18 vuotta.
A oli tehnyt luovutukset hankkimatta niihin avioliiton purkautuessa voimassa olleessa avioliittolaissa edellytettyä oikeuden lupaa. Lainhuudon hakijat olivat kieltäytyneet hankkimasta lupaa, kun heiltä oli sitä vaadittu.
Tämän vuoksi käräjätuomari on avioliittolain 86 §:n 2 momentin (L 23.9.1948/681), avioliittolain voimaantulosäännöksen 12 momentin (L 16.4.1987/411) sekä lainhuudatuksesta ja kiinteistönsaannon moittimisajasta annetun lain 7 §:n nojalla hylännyt hakemuksen.
Rovaniemen hovioikeuden päätös 12.4.1990
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi C ja hänen myötäpuolensa yhteisesti olivat saattaneet asian, on lausunut, että A:n ja B:n puolisoiden avioliitto oli purkautunut ennen 1.1.1988 voimaan tullutta lakia avioliittolain muuttamisesta (411/87). Lain voimaantulosäännöksen 12 momentin mukaan osituksen toimittamiseen oli sovellettava, mitä lain voimaantullessa voimassa olleessa avioliittolain IV osassa oli säädetty. Sovellettava avioliittolain 86 §:n 2 momentti oli avioliittolain IV osassa, vaikkakaan se ei ollut varsinainen ositusnormi. Oikeuskirjallisuudessa esitetyn asiasyihin perustuvan tulkinnan mukaan lakiviittauksen täytyi tarkoittaa myös avioliittolain 86 §:n vallintarajoitussääntöä. Näillä perusteilla hovioikeus on katsonut, että A oli tarvinnut uuden lain voimaantulon jälkeen tekemiinsä kiinteistön luovutuksiin oikeuden luvan, ja pysyttänyt käräjätuomarin päätöksen.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Valituslupa on myönnetty 20.12.1990. C ja hänen myötäpuolensa ovat yhteisessä muutoksenhakemuksessaan vaatineet, että hovioikeuden ja käräjätuomarin päätökset kumotaan ja heille annetaan lainhuuto mainittuun tilaan RN:o 53:10.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 17.10.1991
Perustelut
Avioliittolain muuttamisesta annetun 1.1.1988 voimaan tulleen lain (411/87) voimaantulosäännöksen 12 momentissa säädetään muun muassa: "Osituksen toimittamista koskevat säännökset. Jos avioliitto on ennen tämän lain voimaantuloa purkautunut puolison kuoleman johdosta tai purettu tuomioistuimen päätöksellä, on osituksen toimittamiseen sovellettava, mitä tämän lain voimaantullessa voimassa olleessa avioliittolain IV osassa on säädetty."
Ositussäännöt eivät käsitä pelkästään menettelyä toimituksessa vaan myös ja ennen kaikkea osituksen aineellisen sisällön toteuttamista. Se puolestaan edellyttää kaikkien niiden avioliittolain IV osaan sisältyvien säännösten huomioon ottamista, joilla saattaa olla merkitystä osituksessa. Tämä ilmenee myös siitä, että edellä mainitun 12 momentin mukaan ei osituksen toimittamiseen ole sovellettava ainoastaan avioliittolain IV osaan sisältyvän "Osituksen toimittaminen" nimikkeellä otsikoidun 2 luvun säännöksiä vaan IV osan kaikkia säännöksiä.
Kun A:n avioliitto on hänen vaimonsa kuoleman johdosta purkautunut ennen 1.1.1988 voimaan tullutta lakia avioliittolain muuttamisesta, on hänen ja kuolleen puolisonsa perillisten välille syntynyt oikeudellinen tila, joka silloin voimassa olleen avioliittolain 85 §:n mukaan edellytti heidän välillään osituksen toimittamista. Tuo oikeudellinen tila sisälsi muun ohella myös avioliittolain 86 §:n 2 momentin mukaisen vallintarajoituksen, joka perillisten ollessa alaikäisiä esti A:ta ilman oikeuden lupaa luovuttamasta sellaista kiinteätä omaisuuttaan, johon hänen puolisollaan oli ollut avio-oikeus. Avioliittolain muuttamista koskevan lain voimaantulosäännöksen 12 momentista ei ilmene perustetta sellaiselle tulkinnalle, ettei vallintarajoitussäännöstä olisi noudatettava siinäkin tapauksessa, ettei ositusta ole toimitettu vielä ennen uuden lain voimaantuloa. Päinvastainen tulkinta muuttaisi perinnönjättäjän kuollessa syntynyttä oikeudellista tilaa ja siten saattaisi heikentää perillisille laissa turvattua suojaa osituksessa.
Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A tarvitsee kysymyksessä oleviin, uuden lain voimaantulon jälkeen tekemiinsä kiinteistön luovutuksiin, jotta ne olisivat päteviä, oikeuden luvan.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Esittelijäneuvos Kitunen:
Korkein oikeus antanee seuraavan ratkaisun:
Perustelut
Vuoden 1988 alusta voimaan tulleen avioliittolain 86 §:n 2 momentin mukaan eloonjäänyt puoliso on oikeutettu yksin vallitsemaan omaisuuttaan, kunnes ositus kuolleen puolison jälkeen on toimitettu. Jos eloonjäänyt puoliso tahtoo tehdä sellaisen luovutus- tai muun toimen, johon toisen puolison suostumus avioliittolain 38 §:n mukaan olisi tarpeen, siihen on kuitenkin hankittava oikeuden lupa tai, jos perilliset ovat täysivaltaisia, vaihtoehtoisesti näiden suostumus. Viittaus avioliittolain 38 §:ään tarkoittaa sitä, että oikeuden lupa on tarpeen, jos puoliso luovuttaa kiinteää omaisuuttaan, joka on yksinomaan tai pääasiallisesti tarkoitettu käytettäväksi puolisoiden yhteisenä kotina.
Avioliittolain 1.1.1988 voimaan tulleet säännökset on lain muutosta koskevan hallituksen esityksen mukaan tarkoitettu koskemaan myös ennen uuden lain voimaantuloa solmittuja avioliittoja, mutta uuden lain soveltamista näihin avioliittoihin on kuitenkin tarkoitettu eräiltä osin rajoitettavaksi voimaantulosäännöksen 8-12 momentissa (HE nro 62 vp. 1986 s. 76). Voimaantulosäännöksen 12 momentti kuuluu: "Osituksen toimittamista koskevat säännökset. Jos avioliitto on ennen tämän lain voimaantuloa purkautunut puolison kuoleman johdosta tai purettu tuomioistuimen päätöksellä, on osituksen toimittamiseen sovellettava, mitä tämän lain voimaantulleessa voimassa olleessa avioliittolain IV osassa on säädetty." Tässä momentissa tai voimaantulosäännöksessä muutoinkaan ei ole säädetty, mitä lakia on sovellettava, kun kysymys on eloonjääneen puolison omaisuuden vallinnan rajoittamisesta.
Voimaantulosäännöksen 12 momentti koskee sanamuotonsa mukaan ainoastaan avioliittolain IV osan osituksen toimittamista koskevia säännöksiä. Tällaisia säännöksiä ovat ennen muuta aikaisemman lain säännös vahingonkorvauksen suorittamisesta osituksessa, säännökset puolison tai kuolleen puolison perillisten suhteesta toisen puolison velkojiin sekä säännökset osituksen tai omaisuuden erottelun sovittelusta. Vaikka avioliittolain 86 §:n 2 momentin säännös sijaitseekin lain IV osassa, se ei ole osituksen toimittamista koskeva, vaan omaisuuden vallinnan rajoittamista koskeva säännös. Voimaantulosäännöksen 12 momentti on poikkeussäännös, jonka tulkitseminen laventavasti siten, että se vastoin sanamuotoaan koskisi myös eloonjääneen puolison omaisuuden vallinnan rajoittamista, edellyttää painavia perusteita. Tulkinnassa on otettava huomioon, millä tavoin 1.1.1988 voimaan tulleissa avioliittolain säännöksissä on omaisuuden vallintaa rajoitettu. Osituksen toimittaminen sen mukaan, mitä ennen 1.1.1988 voimassa olleissa avioliittolain säännöksissä on toimittamisesta säädetty, ei ole riippuvainen siitä, että myös eloonjääneen puolison omaisuuden vallinta mainitun ajankohdan jälkeen olisi rajoitettava vanhan lain mukaisesti. Näin ollen ei avioliittolain 86 §:n 2 momentin säännöstä sovellettaessa ole perusteita vaatia, että kysymyksessä oleviin uuden lain voimaantulon jälkeen tehtyihin kiinteistönluovutuksiin tarvitaan oikeuden lupa.
Tämän vuoksi käräjätuomari ja hovioikeus eivät olisi mainitsemillaan perusteilla saaneet hylätä lainhuutohakemusta.
Päätöslauselma
Hovioikeuden ja käräjätuomarin päätökset kumotaan. Asia palautetaan Lapin tuomiokunnan arkistokäsittelyyn, jossa se on otettava C:n, D:n ja E:n aloitteesta uudelleen käsiteltäväksi. C:n ja hänen myötäpuoliensa on ilmoitettava asia uudelleen käsiteltäväksi kuuden kuukauden kuluessa tämän päätöksen antamisesta.
Oikeusneuvos Krook: Avioliittolain 1.1.1988 voimaan tulleet säännökset on tarkoitettu koskemaan myös ennen niiden voimaantuloa solmittuja avioliittoja. Lainmuutoksen taannehtivaa vaikutusta näihin avioliittoihin on kuitenkin rajoitettu eräiltä osilta uuden lain voimaantulosäännöksen 8-12 momentissa. Voimaantulosäännöksen 12 momentissa säädetään muun muassa: "Osituksen toimittamista koskevat säännökset. Jos avioliitto on ennen tämän lain voimaantuloa purkautunut puolison kuoleman johdosta tai purettu tuomioistuimen päätöksellä, on osituksen toimittamiseen sovellettava, mitä tämän lain voimaantullessa voimassa olleessa avioliittolain IV osassa on säädetty."
Eloonjääneen puolison oikeutta vallita omaisuuttaan ennen osituksen toimittamista on rajoitettu avioliittolain IV osaan sisältyvällä 86 §:n 2 momentin säännöksellä. Tämä ei tosin ole osituksen toimittamiseen sovellettava säännös. Vallintarajoitukset saattavat kuitenkin vaikuttaa osituksessa määrättävän tasingon maksuvelvollisuuteen. Näin vallintarajoitukset palvelevat myös osituksen oikean lopputuloksen saavuttamista. Tässä mielessä eloonjääneen puolison omaisuuden vallintaa rajoittavat oikeussäännökset voidaan käsittää ositussäännöstön osaksi.
Avioliittolain 86 §:n 2 momentissa säännellyt eloonjääneen puolison vallintarajoitukset koskevat lain 38 ja 39 §:ssä tarkoitettuja luovutus- ja muita toimia, joihin toisen puolison suostumus olisi ollut tarpeen. Tämän säännöskokonaisuuden sisältöä on 1.1.1988 voimaan tulleella lainmuutoksella huomattavasti muutettu. Tämä koskee ennen muuta kiinteän omaisuuden luovuttamisen edellytyksiä. Uuden lain mukaan luovutusrajoitusten kohteena on vain sellainen kiinteä omaisuus, joka on yksinomaan tai pääasiallisesti tarkoitettu käytettäväksi puolisoiden yhteisenä kotina. Vanhan lain mukaan puolisoiden yhteisten rintaperillisten eduksi säädetyt luovutusrajoitukset ovat taas koskeneet kaikkea avio-oikeuden alaista kiinteää omaisuutta käyttötarkoituksesta riippumatta. Tällainen laaja vallintarajoitus on saattanut vaikuttaa siihen, että osituksia on toistaiseksi jätetty toimittamatta. Näissä olosuhteissa ei ole perusteltua jälkikäteen järkyttää ennen lainmuutosta syntyneitä oikeustiloja.
Näillä perusteilla katson, että voimaantulosäännöksen 12 momenttia on tulkittava siten, että avioliittolain 86 §:n 2 momentin eloonjääneen puolison omaisuuden vallintarajoituksia koskevaa säännöstä on, jos avioliitto on toisen puolison kuoleman johdosta purkautunut ennen lainmuutoksen voimaan tuloa 1.1.1988, sovellettava tällöin voimassa olleessa muodossaan myös sen jälkeen tehtyihin luovutuksiin ja muihin lain 38 ja 39 §:ssä tarkoitettuihin toimiin.
Tämän mukaisesti päädyn samaan lopputulokseen kuin enemmistö.
Oikeusneuvos Huopaniemi: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Krook.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Takala, Nikkarinen, Huopaniemi (eri mieltä) ja Krook (eri mieltä)